R-PANIMO
R-panimo on pieni turkulainen panimo, joka syntyi työporukan ideana erään suomalaisen virvoitusjuomavalmistajan ulkoistettuaan tuotantoaan Latviaan ja yt-neuvotteluiden johtaneen kotimaisten työpaikkojen menetykseen. Kaveriporukalle oli kertynyt yhteensä kymmenia työvuosia kokemusta oluen panemisesta ja vanhemmalla iällä olivat arvot myös vakiintuneet. Niinpä yrityksen arvoiksi nousivat puhtaus, paikallisuus ja ympäristöystävällisyys. Puhtaus ja paikallisuus toteutetaan käyttämällä paikallisia ja luotettavia tuottajia kun hankitaan humalaa ja maltaita. Lähialueiden raaka-aineita käyttämällä myös hiilijalanjälki pienenee. Pienen, mutta ammattitaitoisen porukan valvonnan alla tuotannossa syntyy äärimmäisen vähän hävikkiä.
Mutta mitä R-panimo voisi vielä tehdä resurssitehokkuutensa parantamiseksi? Tähän lähdettiin hakemaan apua Motivan materiaalitehokkuustestistä. Testin täytti yrityksen toimitusjohtaja.
KYSYMYKSET JA VASTAUKSET
1. Mistä
syystä tuotannossa syntyy hävikkiä?
Hävikkiä syntyy oluen valmistuksessa eli prosessiteknisistä
syistä. Esimerkiksi jos pullotus ei onnistu, tulee makuvirheitä tai jos
tuotanto altistuu ulkoisille tekijöille, kuten sähkökatkoksille. Pienen panimon toiminta on konepainotteista ja
pitkälle automatisoitua, joten hävikkiä tulee lähinnä satunnaisten tekijöiden
kautta. Koimme muiden kohtien sopivan huonosti pieneen panimoon, jossa on vähän
henkilökuntaa ja hekin kovia ammattilaisia, vähän varastointia, ja
tuotantoprosessit yksinkertaisia ja automatisoitua.
Oluen panemisessa käytetään ohramallasta, hiivaa, sokeria, vettä sekä piimaata suodatukseen. Yritys on optimoinut tuotannon niin, ettei raaka-aineita mene hukkaan eikä niitä varastoida pitkään. Raaka-aineiden kuljetusmatkaa ja puhtaus on pyritty varmistamaan hankkimalla suurin osa ohramaltaasta Suomesta, kuten kaikki muukin raaka-aineet mahdollisuuksien mukaan. Olut pullotetaan kierrätyspulloihin.
3. Miten tuotannon virheet havaitaan ja käsitellään?
Laadun varmistamiseksi jokaista erää maistetaan aina satunnaisotannalla. Virheisiin reagoidaan heti, koska pienellä yritykselle tuotteen maine on kaikki kaikessa.
4. Onko
jätteen syntyä pyritty systemaattisesti vähentämään tuotannossa?
Jätteiden synnyn ehkäisyä ei ole ajateltu pitkälle, koska
jätettä ei synny kovin paljon. Tuotannossa hiivajätteen määrää on vähennetty
optimoimalla käymislämpötilat, jottei tule liiallista hiivan kasvua. Yritys
tuntee tarvetta pienelle jäteselvitykselle.
5. Miten työntekijöiden osaamisesta huolehditaan?
Pienellä
työporukalla on oluen panossa pitkät perinteet, joten perehdytys on
kertaluontoista, ja jota työssä oppiminen tukee.
6. Kuinka usein työntekijöiden ideat/aloitteet
johtavat parannuksiin tuotannossa tai tuotteissa?
Kokeneet työntekijät tarvittaessa antavat parannusehdotuksia
ja ne huomioidaan. Käytäntöjä testataan ja jos koetaan hyväksi, otetaan
käyttöön. Pienellä porukalla palautteen anto on välitöntä.
7. Voitaisiinko
tiedonkulkua ja yhteistyötä parantamalla edistää materiaalitehokkuutta?
Pienessä yrityksessä tieto kulkee hyvin.
8. Voidaanko tuotekehityksellä saada aikaan
materiaalisäästöjä tai toiminnallisia hyötyjä?
Todennäköisesti. Esimerkiksi tuotantolaitteiston
energiatehokkuuteen voisi panostaa, mutta sitä ei ole tehty vielä.
9. Voidaanko
jätteiden/sivuvirtojen hyötykäyttöä tai kierrätystä tehostaa?
Voidaan tehostaa. Yritys on kuullut mahdollisuudesta käyttää
panimossa syntyviä jätteitä kuten mäskiä, hiivaa ja piimaata lannoitteiden
valmistuksessa.
10. Syntyykö tuotteiden tai raaka-aineiden varastoinnista hävikkiä?
Jonkin verran sisäisissä siirroissa eli kun oluita
kuljetetaan ja siirrellään niin välillä sattuu vahinkoja ja pulloja hajoaa tai
koreja tippuu. Hieman mietimme miten kysymys eroaa ensimmäisestä kysymyksestä.
Viimeiseksi testi kysyy yrityksen liikevaihtoa ja materiaalikustannuksia. Yrityksemme liikevaihto on 2 milj. € ja materiaalikustannukset 0,5 milj. €.
TULOKSET
Panimomme on arvioitu edelläkävijäksi materiaalitehokkuusasioissa loppuyhteenvedossa, mikä ei ollut toimitusjohtajalle yllätys. Siitä löytyy esimerkiksi arvioitu säästöpotentiaali euroina, joka oli 75 000 euroa, sekä linkkejä parannusohjeisiin jokaiseen 10 kohtaan. Olisimme kaivanneet selkeämmin avattuna, mistä osa-alueista säästö on saatavissa. Tuotekehitys ja osaamisen kehittäminen ovat saaneet huonoimmat ”arvosanat”. Koemme kuitenkin, että testi ei kovin hyvin sovellu näissä kohdissa panimoomme.
Mitkä ovat testin vahvuudet?
- Testi on virkistävää vaihtelua oppaalle
- Testi on ilmainen ja nopea täyttää
- Testin jälkeen yritys saa suuntaa antavia vinkkejä materiaalitehokkuuden parantamiseen
- Testi ”pois sulkee” osa-alueet, jotka ovat vastaajan mukaan kunnossa, säästää aikaa oikeiden ongelmien ratkontaan
- Testi antaa alustavan arvion materiaalitehokkuudella saavutettavasta euromääräisestä säästöpotentiaalista.
Mitkä ovat testin heikkoudet?
- Testi ei erittele mistä säästö syntyy, mistä summa tulee?
- Testin vastausvaihtoehdot eivät välttämättä sovellu kaikille aloille
- Testi voi helposti antaa ruusuisemman kuvan yrityksestä kuin se onkaan ja
yleisluonteisuus haittaa erityisesti
tuotekehityksen arviointia. Koulutus- ja tiedonkulkuasiat saatetaan
helposti ohittaa pienessä yrityksessä, jossa on vähän vaihtuvuutta ja kokenut
henkilökunta.
Mille alalle tai minkälaisiin yrityksiin testi soveltuu parhaiten?
- Työkalu on tarkoitettu pienille ja keskisuurille yrityksille, joiden toiminta on valmistavaa teollisuuden tuotantoa. Työkalulla voidaan kehittää sekä yrityksen tuotantoa että ympäristöasioita.
- Vastaajan ei odoteta välttämättä tietävän asioista etukäteen, ja testissä voi valita kohdan ”muut syyt” tai ”asiaa ei ole mietitty lainkaan”.
- Testi sopii siihen tarkoitukseen kun ajatellaan ” Mikä on yrityksen tämänhetkinen materiaalitehokkuuden taso? Voisiko sitä nostaa? Miten?”.
Onko testi toimiva ja ymmärrettävä?
- Yleismaallinen ja suuntaa antava, toimii ensimmäisenä askeleena kohti parempaa resurssitehokkuutta.
- On oleellista, kuka testin täyttää, koska testin täyttäjän täytyy olla hyvin perillä yrityksensä prosesseista ja erityisesti hävikin osa-alueista sekä olla oikeasti halukas parantamaan yrityksen materiaalitehokkuutta.
Pitäisikö testiä kehittää edelleen? Miten?
- Tarkennuksia tai lisätietoa jokaisen kysymyksen alla, jotta yritys ymmärtäisi paremmin mitä kysytään ja jotta löytyisi itselle sopivin vastaus.
Miten työkaluun tutustuminen ja sen soveltaminen yritykseen sujui?
- Työkalun käyttö oli helppoa ja nopeaa, mutta paljon pohtittavaa ja kysymysmerkkejä nousi esiin kuvitteellisen yrityksen yksityiskohdista tuotannossa ja varastoinnissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti